kirjailija
kirjailija

kuka

Julkaistuaan esikoiskirjansa ”Noh, sano naakka ku nokka katkes” vuonna 2001, on Mato ehtinyt kirjoittaa jo kymmenen muutakin kirjaa menopeleistä, luovuudesta, seikkailuista ja elämästä.

mitä

12 julkaisua__1 musikaali__
2 elokuva­käsi­kirjoitusta

häh

”Tarina yritteliäisyydestä, uskaltamisesta, hullunrohkeudesta, idearikkaasta kekseliäisyydestä ja peräänantamattomuudesta. Vaikka välillä tulee lunta tupaan, periksi ei anneta.”

Mato Valtonen Hullunrohkea Monitoimielämä nyt kaupoissa!

Sleepy Sleepers ja Leningrad Cowboys-yhtyeiden vaiheista tiedetään toistaiseksi vähän, vaikka niiden suosio oli maailmallakin kovaa luokkaa.

Mato Valtonen kertoo kirjassa monista muistakin aiheista kuin musiikista: millaista oli olla moottori­pyörä­taiteilijan, hurjapää Arto ”Artsi” Nyqvistin managerina Euroopassa, tekemässä suosittua Pullakuskit-radio-ohjelmaa Radio Cityyn tai elokuvanäyttelijänä lukuisissa elokuvissa. Kuinka Puna-armeijan kuoro tuotiin Suomeen ja maailmalle. Onpa hän ylittänyt Atlantinkin pariin kertaan Hjallis Harkimon miehistössä, ollut mukana politiikassa ja ravintolabisneksessä, tuonut maahan amerikanrautoja ja perustanut lukuisia hyväntekeväisyystapahtumia. Hän perusti myös aikanaan kansainvälisesti isosti otsikoidun, maailman ensimmäiset matkapuhelinpalvelut tehneen yrityksenkin. Ideat eivät ole loppuneet ja katse on ollut koko ajan horisontin taakse.

Tämä huikeita tarinoita tihkuva kirja on samalla suomalaisen miehen selviytymistarina, jossa kerrotaan myös kipupisteistä.


 

”Jos elämälle hakee vertauskuvaa Särkänniemestä, niin välillä joutuu karusellin kieputukseen. Mato on painanut koko elämänsä Tornadolla. Täysillä ja ilman turvakaaria.”

”Hullunrohkea monitoimielämä niputtaa ansiokkaasti Mato Valtosen värikkäät elämänvaiheet. Tarinoiden varaan rakentuvan kirjan muoto on takovassa toistuvuudessaan toimiva. Ensin lyhyt johdatus tapahtumiin ja sitten suuri mutta. Kaikki ei mennytkään ihan putkeen, sitten tapahtui outoja, siinä kävi sitten niin, sitten koettiin yllättäviä ongelmia…”

Tommi Liljedahl / Kulttuuritoimitus